Koska alkaa kasvaa torahampaat
silmät alkaneet on punertaa
Koska menee puhe, tulee pelkkää murinaa
Suupielet jo sentään vaahtoaa
Koska sammuu valo taivaalta
ja saan vailla ajatusta harhailla
Koska räjähtävät hajut, herkistyypi kuuloluu
Vietti vie ja kiinnosta ei muu
Koska jätän muodon ihmisen
Vapauden saan ja saan kauhut eläimen
Virtsallani reviiriä merkitsen
Kimppuun käyn ja raatelen
Ehkä pian, ehkä pian
Meren syliin taidan sukeltaa
pinnan alle parveen jonka suojan tarjoaa
Parvi päämääristä puolestani päättää saa
syvemmälle, kohti matalinta kohinaa
Jospa käynkin kiveks' joka pohjan tavoittaa,
löytää sijan jonka pitää saa
Koska jätän muodon ihmisen
luovun siitä mitä koskaan oppinut ees en
Koska tunnen paineen ehdottoman syvyyden, koska enää muuta mahda en
Ehkä pian, ehkä pian