[säv. Pesola-Hanhiniemi san. Hanhiniemi sov. Kolmas Nainen]

Onko mitään, turhanpäiväisempää
kuin kohoava pulssi valtimon
Onko mitääm, turhanpäiväisempää
kuin mantereet ja meren saaret on

Sitä turhuudessa tuskin mikään päihittää,
kun jopo lähtee ja musta vana jää

Tai ehkä sentään se, kun silmistäsi silmiin mun
pitkään viipyilevä jälkikuva jää
Joo, ilman muuta se, kun silmistäsi silmiin mun
ihmeen pitkään viipyilevä kuva jää
jälkikuva jää

Onko mitään turhanpäiväisempää
kuin se et' vuodenajat vaihtelee
kuin ajatus, mi harhailee, tai vaikka purjehdus
tai napajäätiköitten tutkimus

Mä luulen ettei kukaan yhtä turhaa työtä tee, kuin kaunis tyttö,
kun se ohi kävelee

Mä päiväkausiks' vaikutun, kun silmistäsi silmiin mun
pitkään viipyilevä jälkikuva jää
totisesti vaikutun, kun silmistäsi silmiin mun
ihmeen pitkään viipyilevä kuva jää
jälkikuva, jälkikuva jää