Kaupunki on aavikko, aavikolla asunto
asunto on laatikko

jonka rakosista tuulee, josta lämpö häviää
josta euforia lähtee ja alakulo jää

Kaupunki on aavikko

jossa kaipaan kosketusta, hyväilevää katsetta
jossa kaipaan hengitystä iholla

jossa kaipaan kosketusta, hyväilevää katsetta
Kuule, luulenpa; mä kaipaan sinua
Luulenpa; mä kaipaan sinua

Kaupunki on aavikko, aavikolla asunto

Ei ees virvatulet valaise tätä öistä saharaa
jonne usko, jonne toivo, rakkauskin katoaa
ja alakulo muuttaa asumaan
mulle huonetoveruuttaan tarjoaa
huonetoveruuttaan tarjoaa

Kuka näitä palikoita järjestää
Kuka aikatauluttaa maailmaa
Kuka näitä palikoita järjestää
Kun sydämet on synkassa vain hetken
vain hetken
vain hetken

Kaupunki on aavikko
jossa kaipaan kosketusta, hyväilevää katsetta
jossa kaipaan Sinua