[säv. Pesola san. Hanhiniemi sov. Pesola-Hanhiniemi-Kivikangas-Valkama & Kallioniemi]

Ei oo ihme etten jaksa ajatella asioita
pääni täynnä kaikenlaista joutavaa
jotka ei kuuluis sinne ollenkaan
tänä yönä mun kroppa valittaa
jokaista kokemaansa kolhua
tänä yönä tunnen heikkouteni
tarkemmin kuin koskaan

Ei vuodet kulu ne kuluttaa
puree palan sitä mutustaa
se minkä koetat jättää taa
muistaa muistuttaa

Outoo että kavahdan nyt
joitain tekemiäni tekoja
tehty mikä tehty
ne takuulla kasvaa jo sammalta

Kadun vai kaipaan
en minä tiedä
unohtaisin mieluiten
ei oo yö näin pimee
ja hiljainen kun vierelläsi vietän sen

Osoita taas elämän tarkoitus
oon ehtinyt jo unohtaa sen
opeta taas elämän tarkoitus

Osoita taas elämän tarkoitus
oon ehtinyt jo unohtaa sen
opeta taas elämän tarkoitus

Osoita taas elämän tarkoitus
oon ehtinyt jo unohtaa sen
opeta taas elämän tarkoitus