[säv. Pesola san. Hanhiniemi sov. Pesola-Hanhiniemi-Löyvä-Valkama & Kallioniemi]

Kun läksin Veikko seuranain mä kullanetsintään
niin olin nuorukainen vain tuo toinen harmaapää 
ja sopimusta kirjoittaa ei tainnut kumpikaan 
me löimme kättä päälle vaan et saalis jaetaan

Pian kului työssä kesämme ja talvi tullut niin 
kun viimein kultaa löysimme jo hanget sulki tien 
niin maja peittyi nietokseen jää kylmyys jähmettää 
kun loppuu ruoka viimeinen ei vanhus kestäkään

Mä hankeen hänet hautasin en voinut muutakaan 
jos hengissä vain pysyisin niin kaiken kullan saan 
mua tuuli yltyi pilkkaamaan turha toivos niin 
et yksinäsi milloinkaan sä kultaa täältä vie

Jo hanki hautas majani ei ollut syötävää 
ja oveen kuolo kolkutti se yhdentekevää 
kai paholainen saalistaan nyt saapuu vaatimaan 
tai luulen vanhus siellä vaan nyt noutaa kulkijaa
nyt noutaa kulkijaa 
nyt noutaa kulkijaa 
nyt noutaa kulkijaa
nyt noutaa kulkijaa